Maailma muuttuu kiihtyvää tahtia ja sen mukana muuttuu myös työelämä. Jatkuva muutos vaatii sekä työntekijältä että organisaatiolta resilienssiä.

Resilienssiä voi kuvata monin eri tavoin. Työntekijän kohdalla kenties useimmiten käytetty määritelmä on psyykkinen palautumiskyky eli selviytymis- ja sopeutumiskyky ennakoimattomissa ja yllättävissä muutostilanteissa. Usein resilienssiin liitetään myös palautumiskyky ja muutosjoustavuus.

Resilienssiä voidaan myös kuvata työn vaatimusten kautta: nykyinen työelämä vaatii työntekijöiltä joustavuutta ja soveltamis- ja ennakointikykyä. Tämä tarkoittaa sujuvaa ja joustavaa toimintakykyä muuttuvissa tilanteissa – sitä, että henkilöt tai organisaatiot sopeutuvat jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin ja pystyvät samalla kehittämään yhä uusia tapoja menestymiselle. Organisaatioiden kohdalla resilienssin toimintoihin kuuluvat muutosten ennakointikyvyn lisäksi ympäristön jatkuva havainnoiminen, prosessien aktiivinen arviointi ja kehittäminen sekä näiden kautta muutoksiin sopeuttaminen.

Myös henkilöiden kohdalla resilienssi on jatkuvasti kehittyvä ominaisuus. Sen kehitys käynnistyy jo varhaislapsuudessa ja jatkuu eri elämäntilanteissa. Resilienssiin vaikuttavat sisäiset tekijät kuten perimä, persoonallisuuden piirteet ja usko omasta pärjäämisestä. Lisäksi siihen vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten sosiaaliset ja aineelliset voimavarat sekä perhe tai muu yhteisö, johon yksilö kuuluu. Henkilön kohdatessa vaikeuksia elämässään resilienssi ilmenee sinnikkyytenä, toimintakykynä ja vastoinkäymisestä toipumisena.

 

Muutostilanteissa työyhteisön tuki on tärkeää

Nopeasti muuttuvassa työelämässä ja epävakailla työmarkkinoilla työntekijät tarvitsevat enenevissä määrin kykyä käsitellä muutoksia kyetäkseen toimimaan epävarmuustekijöiden keskellä. Jatkuva muutos vaikuttaa työssä suoriutumiseen: epävarmuus ja turvattomuus voivat aiheuttaa tehottomuutta ja työmotivaation laskemista. Muutostilanteissa myös esimiehen rooli korostuu. Hän voi auttaa henkilöstön suoriutumista selkeyttämällä työtehtäviä ja työn tavoitteita, huolehtimalla ajantasaisesta tiedottamisesta sekä antamalla palautetta tehdystä työstä.

Myös koko työyhteisöllä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka työntekijä kokee kuormitusta, miten hän saa tukea sekä kuinka hän jaksaa ja viihtyy työssään. Työyhteisön resilienssiä voi pyrkiä vahvistamaan lisäämällä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Avoimuus ja hankalissa tilanteissa avun pyytäminen sekä vastaanottaminen auttavat työntekijöitä vahvistamaan tunnetta, että he eivät ole muutostilanteessa yksin. Tämä puolestaan vahvistaa sekä yksilön että yhteisön resilienssiä. Käytännössä työyhteisön resilienssi tarkoittaa sitä, että se pystyy palautumaan toimintakykyiseksi häiriötilanteen tai odottamattoman kriisin jälkeen. Resilienssi on myös työyhteisössä yhdessä oppimista, ja työyhteisön toimintatavat vaikuttavatkin voimakkaasti myös yksilön tapaan käsitellä asioita.

Työntekijän resilienssiä tukevia kykyjä ja taitoja ovat muun muassa työtehtävien hallinnan tunne, sopeutumiskyky, halu uuden oppimiseen sekä hyvä itsetuntemus. Lisäksi muutosjoustavuutta edesauttavat saatu tuki muutoksen aloittamiseen ja työntekijän oma yleinen suhtautuminen muutoksiin sekä hänen motivaationsa. Resilienssikyky auttaa työntekijää jaksamaan, jolloin hän myös kestää paremmin vaikeita tilanteita, säilyttää toimintakykynsä ja pystyy keskittymään mahdollisuuksiin uhkakuvien sijaan. Myös koko työyhteisö hyötyy resilienteistä työntekijöistä: he ovat ahkeria, heitä on helpompi motivoida ja usein heillä on myös myönteinen vaikutus muihin työntekijöihin.

 

Hyvä resilienssi edistää yrityksen menestymistä

Yritystasolla muutostilanteisiin liittyy varsin usein työntekijöiden tyytymättömyyttä. Tyypillisesti tyytymättömyys ilmenee valittamisena ja muutosvastarintana. Muutosvastarinta koetaan negatiivisena asiana ja siitä voidaan syyllistää työntekijöitä tai vaihtoehtoisesti he syyllistyvät siitä itse.

Erityisesti muutostilanteissa työntekijät ovat organisaatioiden suurin tuottavuuteen vaikuttava tekijä tai jopa sen este. Työyhteisön matala resilienssi voi ilmetä hitaina muutosprojekteina, takertumisena vanhaan ja uuden tilanteen tai toimintatapojen vastustamisena. Korkeampi resilienssi taas johtaa valmiuteen tehdä nopeita ratkaisuja ja perustuu toimintaympäristön jatkuvaan havainnoimiseen ja ennakkoluulottomampaan suhtautumiseen. Organisaatiot, jotka ovat varautuneet muutoksiin, selviävät paremmin. Jatkuvasta muutoksesta voi tulla uusi normaali ainoastaan, jos muutostilanteet otetaan työyhteisössä positiivisina haasteina vastaan ja saadaan varmuutta niistä selviytymiseen.

Hyvinvoiva henkilöstö on tuottava ja tehokas. Sillä, miten työntekijä jaksaa ja suoriutuu työtehtävistään, on suuri vaikutus yhteiseen jaksamiseen ja työkykyyn. Työnantaja ei voi muuttaa työntekijän psykologisia ominaisuuksia, mutta hän voi varmistaa, että muutoksen hetkellä työntekijälle on tarjolla tukea ja että työyhteisössä löytyy yhdessä voimaa kantaa yli muutosten.

 

***

 

Artikkeli perustuu seuraaviin lähteisiin:

 

Alajoki, S. 2017. Resilienssi auttaa oppimaan: Joustavalle työyhteisölle ongelma voi olla onnenpotku. TTT-lehti.

Hämäläinen, K. 2017. Resilienssi - muutoskyky Kainuun TE-toimistossa. Opinnäytetyö.

 

Luukkonen P. 2020. Työntekijän resilienssi. Opinnäytetyö.

Myllärinen, H-L. 2017. Resilienssi työnhaussa - joustava työnhakija keskittyy mahdollisuuksiin. Piilo-osaajat.

Työterveys Virta. 2019. Resilienssi on kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Artikkeli.